niih

huohh

sekavaa, sekavaa tosiaan hämmentynyt olo, kysyksiä joka asiaan... jotenkin haluais uskoo sen mitä tuntee muttei kumminkaan uskalla jos se ei ollutkaan niin... pelottaa et menettää jotain tosi arvokasta, se vaan niin pelottaa... en silmiin uskalla katsoa jos jotain pahaa teenkin... tekis mieli huutaa totuus esiin, vaikka sitä seurais hiljaisuus ja jotain sen pahempaa... niin vihaan tätä tunnetta koska se ei koskaan hyvää tuo kanssaan... mitä jos kerrankin antaisin olla niin säästyisin monelta, mutta ajatus siitä tuntuis liian pahalta... miks en sua unohtaa vois niin tää elämä helpompaa ois... ei tässä herkäks taas muutun mutta mitäs sille voi kun on tälläiseksi itsensän muokannu... mun ajatukset vaivuu jonnekkin aevan muualle ja se on häiritsevää (L)

muistaisinko, vai kantsiiko ees...

Mie oon taas ylipirtee, ja oudolla fiiliksellä... jälleen vaan hihityttää...
joo täänään taas sitä samaa ihqutusta kun jo jonkun aikaan ollu...

mun selkä on kyl saatananmoisen kipee, koululaukku painaa ihan vitusti eli kärsii ylipainosta... sit viel kun ei mahtunut opon kirja niin se vaan sanoo et hommaa suurempi xD repesin vaan niin pahasti mutkun se oli niin täynnä niin se ei mahtunu, kun siel oli kuviksen kirja ja kansio ja kaikkee niin, en vaan saanut sitä survottua sinne...


sit koulussa söin oman salaatin niin rehtori rupes jaarittelemaan asiaa... mut joo eipä se sen kummempaa sanonu, mut parempi kun syön ees jotain koulus... mitäpähän enää välii siitä jos joku mulle valittaa koska sitä tapahtuu koko ajan joten mitä saatanan vitun välii? ei se enää miltään tunnu!

mua vaan tympää, kaikki ympäriltä haihtuu tuntuu et kaikki muuttuu... joka ikinen joka hiemankaan tärkee on niin se ei tunnu luottavan... et oisin tehnyt joskus jotain tosi pahasti väärin ja enkä vois sitä selittää kellekkään... et se viaton ihminen katoaa ja sen tilalle kasvaa musta paholainen pieni piru parka joka yksin jää... ei kenenkään tarvitse tajuta mut mun sisällä kiehuu (vaikka olenkin tosi happyy*) mut tuntuu vaan et oon vihainen ja yksinäinen ihminen joka haluaa kököttää yksin puun alla tuolla jossain... ja vaikka niin tekisin niin, niin tuskin kukaan sitä estäis, *parempi kun ei kosketa ketään kunnolla*...
tuntuu et kaipaan jotain mutta mitä, siinä se kysymys onkin ja toinen sen perään et saavutanko sitä koskaan? tää on vaan näitten kyssärimerkkien raiskaamista....

joo tota ei millään et ois joku ''ongelma'' joskus muakin keittää...

nyt teetä naamariin, kissa syliin *se on mun kulta mussu vanhus <3 täyttää huomenna 11 vuotta <3 :') ja terveystietoa ehk vähän selailee siihen kokeeseen...

Minä sinut muistan,
muistan kun sulle lupasin...
muistan kun joskus sulle sanoin:
sinä tarvitset pusuja jotta voit kasvaa aikuiseksi...
nyt tätä lausahdustani muistellen...
sinä et koskaan mulle kuulunut...
nyt sua niin tarvitsen...
sinä kasvoit ilman mitä sulle lupasin...
nyt sä mua halveksit...
kunnes tajuat että vilpitön lapsi vasta olin,
että itse vielä se lapsi olet...
muistan kun nyt sut hautasin,
hautasin jonnekkin erittäin kauas ajatuksistani,
kosken sua tarvitse kunnes tämän kaiken tajuat...