niih

huohh

sekavaa, sekavaa tosiaan hämmentynyt olo, kysyksiä joka asiaan... jotenkin haluais uskoo sen mitä tuntee muttei kumminkaan uskalla jos se ei ollutkaan niin... pelottaa et menettää jotain tosi arvokasta, se vaan niin pelottaa... en silmiin uskalla katsoa jos jotain pahaa teenkin... tekis mieli huutaa totuus esiin, vaikka sitä seurais hiljaisuus ja jotain sen pahempaa... niin vihaan tätä tunnetta koska se ei koskaan hyvää tuo kanssaan... mitä jos kerrankin antaisin olla niin säästyisin monelta, mutta ajatus siitä tuntuis liian pahalta... miks en sua unohtaa vois niin tää elämä helpompaa ois... ei tässä herkäks taas muutun mutta mitäs sille voi kun on tälläiseksi itsensän muokannu... mun ajatukset vaivuu jonnekkin aevan muualle ja se on häiritsevää (L)