Siis sanoin kuvaamaton viikonloppu :DDD vanhemmat lähtivät saareen koko viikonlopuks ja mie oon nyt kingi kotona <3 mun ois pitäny käydä hesassa kaverin luona mutta mun kulta mussu rakas kissa tuli kipeeks niin en viittiny jättää sitä yksin joten kamu käviki tääl mun luona (L) tää on vaan niin parasta, loppuispa jo ysi ja pääsisin muuttaa pois (:
Musiikkii oon kuulemma soittanu liian kovaa kun naapurit ovat valitelleet, mut hälläkö väliä kun ne on tehny sitä tähän asti. Ja miten ihanaa kun ei oo ketään kattomas et mitä syön, ja se on oikeesti menny tuhat miljoonaa kertaa paremmin kun silloin kun tääl on porukkaa.
Normaalisti valvon klo 3:n asti ja teen läksyi sun muut, mut eilen ehdin tehä vaikka ja mitä kun olin yksin. esim kuvis työtä sain hiottua aekaslailla paljon ja uskontoakin on tullut luettua ja nukkumaan menin jo klo 11 joka mulle on tosi tosi tosi aikasin (L)
Kaveri just lähtipi vähän aikaa sitten ja nyt yksin taas (: ja hei olen aina luullut et mua ahdistais kun ei oo ketään mut tää on vaan niin parasta ja helppoo, siis ei varmaan vuoteen oo ollu näin hyvää fiilistä ja ettei ahdistais yhtään mut huomen saa nähä jatkuuko se kun vanhemmat palaavat mut viel koko ilta ittelleni <3
Mut vaikka kuinka hyvä fiilis oiski niin silti musta tuntuu et oon loukannu jotain ihmisii tosi pahasti (tiedän et osa teistä ainakin vilkuilee tänne ja on lukioita silleen ettei muut näe) niin olen tosi pahoillani, mulle voi sanoa suoraan jos ei jaksa enää mua, mut ihmiset muuttuu jopa lyhyessä ajassa eli en oo enää sama ihminen joka olin vuoden alussa taikka ennen kesää. viel joskus helmikuun jälkeen olin tavallaan masentunut ja jotkut asiat heitteli päässä sillee piu poww... mut kesän alkuun ne tasoittu ja asiat oli paremmin ja joteskin järjestyksessä, kesän aikana ulkoota päin kaikki on ollu normaalisti ja nytten vois sanoa et olen ihminen enkä mahda mun olemassa ololle mitään ja ansaitsen jotain parempaa kun vuos 2010-2011 alku.
Eli siis jos luet tätä ja olen loukannut sua/ tai jotain sinne päin niin en enää keksi mitä sanoisin/tekisin jotta voisin pyytää anteeks taikka näyttää miten olen muuttunut jos et suostu edes puhumaan mulle, ymmärrän et teil on muutakin ajateltavaa ja tehtävää mut se auttais tosi paljon jos joku sanois et se on ''ok'' ja antaisitte toisen mahdollisuuden... siin ois mulle maailman paras joululahja ja jos sen päälle sais piitkän halin <3 ;'(
joskus tuntuu etten oo sua varten,
etten oo tarpeeks hyvä.
nyt sua ymmärrän,
piti ottaa askel taakse
ja katsoo...
sieltä näin itseni sen pienen ihmisen
joka tiensä väärin valitsi.
sinä sanoit ennen että katso sinne
mutta nytten ei oo ketään
sitä sanomassa,
joten tajusin että tee se itse...
ja nyt niin teen,
ei sun anteeks tarvii antaa,
eikä mua auttaa...
mutta jos susta siltä tuntuu
niin kaada mut vielä kerran
niin nousen ja sitten unohdan
koska siihen ei tarvii sanoa kuin
unohda niin teen sen...
Nytten vikaa kertaa taakse katson,
ja näen...
*se susta riippuu*
ton tosta äsken vaan kirjotin *ja viel kerran olen pahoillani...
ihan varmasti tiedätte ketkä
lisäys. huomasin äsken että kaveri oli käyny mun koneella, se oli laittanu tohon näytön säästäjään: I love you <3 piristy ;)
ei ole parempaa kun oikea ystävä vaikka niitä tästä maailmasta löytyykin niin vähän (L)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti