Eilinen meni päin vittua... tai no loppu ilta ainaski, mentii kattoo viime talvi riparin kuvii ja sillee ja sit joo täst on niinku 7 kuukautta ja sillo olin viel masentunu, nii kiva katella itteensä siel ku ei meinaa tunnistaa...
Sit mun ois pitäny lähtee kotiin siivoamaan tätä mun hirveetä kaatopaikkaa, mut eka unohdan takin sinne ja sit joku humalainen nainen kaataa siiderit mun käsille ja oksentaa viereen *ja tietty tän mun bakteerikammon kanssa niin se oli nii jostakin syvältä joten paniikki iski, eli sit ku pääsin sinne hakee sitä takkii niin aika menee käsien pesuun ja *käsidesin tuhlaukseen sitä meni puol pulloo *hullua tiedän mutta olenhan hullu jo itsekki... eli jäin sit odottaa sinne muit...
Juup sa sit on tosi mukavaa kun ihmiset tumputtaa ruokaa eteen, tekis mieli vaa sanoa suoraan ettei... mut kun sitä jatkuu tarpeeks nii kaikki rupee epäilee jotai niin pakko myöntää mul on vitun syömishäiriö... ekaks kaikki *eläimet tuntuu vaan niin saatanan pahalta syödä jotain joka on ollut elävää ;( ja loppuispa siihen *lisäaineet, hiilarit, rasvat kammottaa... tekis mieli vaan itkee kun näkee ruokaa tai kun sitä tumputetaan ainut mikä tuntuu hyvälle on hedelmät ja vihannekset... typerä mikä typerä idiootti ihmisen pitänee olla *sitä juuri ihmettelen
Perjantaina kävin sit kampaajalla ja leikkautin tälläsen ''pysty tukan'' joka tuntuu ihan sairaan oudolta x) tuntuu *minne hiukset katos* no tähän asti oon piiloutunu hiuksien taakse mut joo eipä enää onnistu... ja sit otin toiset reiät korviin =)
Eipähän tässä oikein muuta, paitsi musta tuntuu että kaikki katoo käsistä, kirjaimellisesti oon yrittäny pyytää anteeks kaikilta jotenki tärkeille ihmisille mut niitä on liikaa joille oon sen velkaa että tuntuu etten pysty siihen...
Mie oon pilannu kaikki mun ihmissuhteet ja tiedän oon ainut syyllinen siihen, moni kaveri ei oo ees ollu minkäännäkösis yhteyksissä noin viiteen kuukauteen mut omapahan vika ja nyt yritän korjata sen, ei kaikkee voi korjata mutta pakko on yrittää
mä en oo enää masentunu, ihmiset muuttuu myös mä . mul on vaan huono itseluottamus, se saatanan bakteeri kammo mutta silti pystyn elää niitten kanssa joskus paremmin joskus huonommin mut silti. joskus tuntuu et tekis mieli vaan itkeä koska olen erillainen eikä kukaan mua voi tajuta mutta tää on elämää ei sen kummempaa ja kaipa minäki joskus riisuudun tästä kuoresta ja pystyn elämään...
Tää oli taas tätä, tiedetään ja oon pahoillaan kaikesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti